Kuvakirja

Home / Kuvakirja

Kuraattori Veikko Halmetojan ajatuksia

Nastolan vanha kunnantalo on kuin pala entisaikojen vanhaa kaupunkia. Se on sokkeloinen ja jännittävä. Kapeita kujia reunustavat pienet huoneet ja kujien risteyksissä on aukioita, jotka houkuttelevat kokoontumaan. Valtuustosali on kuin amfiteatteri, joka kutsuu katsomaan esityksiä, ja kahville voi pysähtyä ulosaukeavan maiseman äärelle.

Näyttelyssä on teoksia, jotka käsittelevät rakennemuutoksen tematiikkaa suoranaisesti, mutta pääasiassa autioitumisen tematiikka nousee esiin tilaratkaisun kautta. Pari vuotta sitten Mäntyharjulla esillä ollut purkutalonäyttely sijaitsi kerrostalossa, joka purettiin näyttelyn päätteeksi. Nyt Nastolassa sijaitsevaa vanhaa kunnantaloa ei olla purkamassa ainakaan heti, ja tunnelma rakennuksessa on muutenkin erilainen, mutta pohjimmiltaan on kyse samoista kysymyksistä. Miten autioituvia rakennuksia tullaan tulevaisuudessa hyödyntämään ja miten isossa osassa taide voisi niissä olla.

Näyttelyn nimi Kuvakirja, millä viitataan kuvataiteilijoiden kykyä luoda sisältöjä esteettisillä elementeillä. Kuvakirja on metafora sille, miten näyttelyn teokset muodostavat visuaalisen kertomuksen. Ne ovat monta erillistä kertomusta; jokaisella taiteilijalla on oma tarina ilmaistavana, mutta kokonaisuus on myös kuraattorin luoma yksi iso kertomus. Näyttely välittää niitä huomioita, arvoja ja pelkojakin, mitä moni kuvataiteilija tällä hetkellä teoksissaan käsittelee. Kuraattorinkaan luoma kertomus ei ole kronologinen vaan mahdollisia alkuja ja loppuja on useita. Näyttelyyn saa eksyä ja näyttelyyn on varmasti mukavampi eksyä kuin kauppakeskukseen tai käytössä olevaan virastoon. Kuvakirjaan eksyminen tarkoittaa uuden löytämistä ja parhaimmillaan seikkailua.