Pirita Lautala

Home / Pirita Lautala

Pirita Lautala (s. 1974)

Pirita Lautala on mikkeliläinen kuvataiteilija. Hän on artenomi Kankaanpään opistosta (2002), kuvataiteilija AMK Lahden taideinstituutista (2011) ja kuvataiteilija YAMK LAB-ammattikorkeakoulusta (2021). Opinnäytetyön aihe oli Ash You Wish: Teos tuhkaksi, tuhka teokseksi – taideteoksen arvosta, elinkaaresta, tuhoamisesta ja uusiokäytöstä. Kuvataiteilijana Lautala on toiminut vuodesta 2004 lähtien.

Pirita Lautala hyödyntää teoksissaan käsityöläistaustansa tuomaa materiaaliteknistä osaamista: maalaukset voivat täydentyä esimerkiksi virkkuuelementeillä ja olla myös osa tilallista teoskokonaisuutta. Teosten materiaalina voi olla nahka tai tuhka siinä missä akryyliväri tai keramiikkakin. Lautalan teokset kertovat viitteellisin ja pelkistetyin elein tarinaa. Niiden teemana on usein kaipuu johonkin tavoittamattomaan – poissaolo, luopuminen ja muistot sekä muistista nousevat kuvat. Tietyt symboliset hahmot esiintyvät eri tekniikoin toteutettuina: tyttöhahmo kasvavan, keskeneräisen ihmisen kuvana, korppi tiedon ja opin tuojana sekä pitsi ajan ja muistin kerroksellisuuden ja hataruuden ilmentymänä. Taustalla on usein vaikeasti määriteltävä tunne, jokin, mikä väistää sanoja ja liittyy poissaoloon, menneeseen ja menetettyyn.

Lautala on osallistunut lukuisiin kotimaisiin ja ulkomaisiin näyttelyihin mm. Poikkeuksia oloissa Helsingissä (2021), Kuvakirja – Picture Book Nastolassa (2019),

Pistot Helsingissä (2018), Katajainen kansa Mäntyharjulla (2017), Sensorium Karlovy Varyssa Tsekissä (2013), European horizon Prahassa Tsekissä (2012), ARS HÄME ’10 Forssassa (2010) ja Tuunattua Tuuvaa Mikkelissä (2009).

Taiteen tekeminen on Lautalalle tapa käsittää ja jäsentää maailmaa. Teoksillaan hän pyrkii herättämään ajatuksia ja kysymyksiä tarjoamatta kuitenkaan valmiita vastauksia. Hänen teostensa mahdollinen kantaaottavuus on varsin hillittyä: hän ei osoittele eikä julista, vaan tarjoaa pienin vihjein ajattelun aineksia katsojan pohdittavaksi.

Viime aikoina Lautala on kiinnostunut yhä enemmän taideteoksen väliaikaisuudesta. Lisäksi häntä kiinnostaa merkityksen muodostumisen tarkkaileminen ja materiaali ajatuksen välittämisen välineenä.

Lautala sanoo olevansa Saimaan rannalla metsässä kasvatettu luontoriippuvainen, ja erityisesti metsät ovat hänelle erittäin merkityksellisiä. Metsä, ja luonto kaiken kaikkiaan, on rauhoittumisen, hiljentymisen ja latautumisen paikka, jossa hän pyrkii viettämään aikaa päivittäin. Luonnossa liikkuminen ja luonnon ilmiöiden tarkkaileminen liittyy taiteen tekemiseen perusenergian lähteenä, ja esimerkiksi puut ja linnut toistuvat hänen teoksissaan usein. Rakkaus luontoon tuo mukanaan myös huolen luonnosta ja aiheuttaa toisinaan ristiriitaisia ajatuksia oman tekemisen oikeutuksesta ja esimerkiksi materiaalien käytöstä. Siksi hän käyttää teoksissaan usein kierrätysmateriaaleja tai suunnittelee uusia materiaaleja sisältävät teokset yhä useammin monikäyttöisiksi ja kierrätettäviksi.