Taiteilijat K-W

Home / Taiteilijat K-W

Taiteilijat K-W ovat:

Arto Kettunen, Anni Kinnunen, Laura Kärki, Janne Laine, Pirita Lautala, Anna Pekkala, Marja Pirilä, Vappu Rossi, Aleksiina Salmi, Pasi Soukkala, Kirsimaria E.Törönen, Ilona Valkonen, Meri Westlin.

Arto Kettunen (s. 1987)

Arto Kettunen maalaa itselleen läheisiä tai vähintään tuttuja ihmisiä. Maalauksissa on muotokuvamaisia aineksia, mutta ne ovat silti tulkittavissa enemmän henkilökuviksi. Hän kuvaa teoksissaan ihmisen olemusta yleensä. Erilaiset ihmistyypit ja luonteet nousevat pääosaan ja parhaimmillaan teokset saavat aikaan tunnistamisreaktion, ikään kuin itsekin tietäisi mallina toimineen ihmisen.
Kettusen ilmaisu on realistista ja hän työskentelee suuressa koossa. Kettunen kuvaa nuorten aikuisten arkea ja vaikutelma on dokumentaarinen. Hänen teostensa idea tiivistyy taiteen peruskysymykseen taiteilijan ja mallin suhteesta. Hänen teoksistaan huokuu vuorovaikutus, vaikka maalausjäljen tyylikäs eleettömyys jättää tekijän itsensä pitkälti näkymättömäksi. Yllättävästi hänen käsissään perinteinen maalausjälki, näyttäytyy nykyaikaisena. Aivan kuin hän tarkoituksella kuljettaisi ihmiskuvauksen klassisen tradition nykyaikaan.
Arto Kettunen / Common people 2018, 193×163

Anni Kinnunen (s. 1978)

Anni Kinnusen suhde luontoon ja ympäröivään todellisuuteen ei ole vapaa kompleksisuudesta. Vaikka teokset kritisoivat luonnollisuuden vaadetta ne kritisoivat samalla myös ihmisten luontosuhteen vieraantumista: Mihin olemme matkalla ja miksi, pakenemmeko jotain?
Kinnusen teosten ylenpalttinen keinotekoisuus on välillä hauskaakin, mutta pääosin kysymyksenasettelu on vakava. Ne ovat suomalaisessa kuvataiteessa ainutlaatuinen sekoitus muovia ja metsää. Omaääninen kuvakieli hätkähdyttää, jopa ravistelee, mutta sen kokonaisvaikutus on ajatuksia herättävä. Kaikki mikä kiiltää ei ole kultaa. Kinnuselle tyypillinen vahva kehollinen läsnäolo ja subjektiivinen värikokemus liukuvat välillä täyteen surrealismiin ja ladatut väririnnastukset haastavat katsojan dialogiin siitä, mikä on kaunista, mikä on rumaa ja esittävät kysymyksen onko sittenkin syytä ennemmin miettiä, mikä on totta ja mikä ei.

Anni Kinnunen/ still Feel

Laura Kärki (s. 1978)

Berliinissä asuva suomalainen kuvataitelija Laura Kärki kuljettaa teosten sisällön taitavasti alueelle, joka riipaisee. Katsoja kulkee mukana ja joutuu havaitsemaan, ettei ensimmäinen tulkinta aiheesta olekaan ainut totuus. Makeiden värien takaa meille ojennetaan suunnistuskartta, joka eksyttää pois tavanomaisilta poluilta, lukemaan kuvia enemmän vastakarvaan kuin myötäsukaisesti.
Välillä Kärki tarjoaa vastaluennan tulkinnan välineeksi ilmaisemalla sen suoraviivaisesti. Valokuvat Koti myynnissä -sarjasta ovat hänelle henkilökohtaisia kuvia äidistä, lapsuuden kodista ja siitä luopumisesta. Kuvat esitetään meille negatiiveina. Ratkaisu on visuaalisesti toimiva mutta kehottaa samalla katsomaan kuvia toisin: ehkä ne eivät ole vain haikeita ja nostalgisia. Kuvia voi lukea siten, että löytää niistä kertomuksen siitä, miten juurettomuus, todellisista paikoista ja tutusta ympäristöistä luopuminen vaikuttavat ihmiseen.

Laura Kärki mother beside the bed_2017

Janne Laine (s. 1970)

Janne Laine tunnetaan laajasti maisemakuvistaan. Hän hyödyntää maisemakuvauksen traditioon liittyviä motiiveja vilpittömästi, kiinnostuneena ja tosissaan. Hän kiertää maailmaa ja kuvaa maisemia. Erilaisista paikoista hän häivyttää tunnistettavia elementtejä ja keskittyy mielikuvaamme maisemasta. Hän on esteetikko modernistien tavoin, mutta teoksissa on silti sisällöllistä pohdiskelua. Maisemat laukaisevat kaipuun jonnekin määrittelemättömään. Ne vievät paikkaan, joka ei ole tunnistettava vaan ymmärrettävä. Laine käyttää vanhaa heliogravyyritekniikkaa ja muita valokuvapohjaisia taidegrafiikanmenetelmiä. Hänen 20-vuotistaiteilijajuhlaa vietettiin Tampereen taidemuseossa laajalla retrospektiivillä sekä kattavalla tuotantoa esittelevällä kirjalla vuonna 2015.

Janne Laine / Burning sky 2019

Pirita Lautala (s. 1974)

Pirita Lautala on monipuolinen kuvataiteilija, joka työskentelee sekä kuvallisen että tilallisen ilmaisun parissa. Hänen maalauksissaan korostuvat erilaisten elämäntilanteiden jännitteet pelkistettyinä symboliikkaa hyödyntävinä kokonaisuuksina, joissa näennäisesti toisiinsa liittymättömät teemat kasvavat uusiksi merkityksiksi. Tilallisissa teoksissa hän hyödyntää sekä taidemaalarin osaamistaan että kykyään käyttää erilaisia materiaaleja käsityöläisen varmuudella. Teoksissa tila muuttuu uudeksi, kun sinne kasvaa metsä tai keinut risteävät toisiinsa, seinillä vaeltavat maalauksista tutut symboliset eläinhahmot. Lautala luo vanhasta toimistosta jotain, mikä herättää mielikuvituksen. Katso video Instagramista.

Anna Pekkala (s. 1989)

Anna Pekkala käsittelee teoksissaan ihmisten ja eläinten välisiä eroja. Teoksissa on usein voimakas ekologinen eetos ja niiden sävy on poleeminen. Hän on käyttänyt veistoksissaan paljon tekstiilimateriaaleja. Hän on ottanut teoksillaan kantaa ympäristöongelmiin ja eläinsuojeluun.
Pekkalan teosten mittakaava vaihtelee pienistä miniatyyrimaisista teoksista suuriin ulkoveistoksiin. Teokset syntyvät ompelemalla tai hitsaamalla tilanteen mukaan. Monipuolinen materiaalinkäytön osaaminen mahdollistaa sen, että Pekkala voi työskennellä tarpeen mukaan eri tekniikoin.
Usein Pekkalan teokset mukautuvat käytössä olevaan tilaan ja teemaan. Hän saattaa käyttää uudestaan jo olemassa olevia elementtejä ja niitä uudella tapaa yhdistelemällä rakentaa installaation, joka uudessa tilassa on jälleen täysin uusi teos.

Anna Pekkala / ARAKNOHYPNO-hämähäkki

Marja Pirilä (s. 1957)

Marja Pirilä on yksi Suomen arvostetuimmista valokuvaajista. Hän hyödyntää kuvissaan vanhaa camera obscura -tekniikkaa. Hän heijastaa ulkopuolisen maiseman osaksi interiööriä usein siten, että mukana kuvissa on myös ihmisiä. Lopullisissa kuvissa kaksi erilaista tilaa on asettunut päällekkäin. Tuntuu kuin kaksi maailmaa kohtaisivat tavalla, joka yleensä tapahtuu vai unissa ja muistoissa. Kun kuvissa on ihmisiä, tuntuu siltä, kuin pääsisimme kurkistamaan heidän ajatuksiinsa, näkisimme suoraan heidän mielenmaisemaansa. Pirilällä on taito kertoa tarinoita. Hän pystyy yhdellä kuvalla tarjoamaan niin runsaan maailman, ettei ole lainkaan vaikeaa eksyä sen sisään.
Kunnantalon seinässä on Pirilän valokuvasta suurkuvatuloste, jonka sponsorina on Eurokangas

Camera obscura/ Iris, Nauvo, Finland, 2004

Vappu Rossi (s. 1976)

Vappu Rossi on monipuolinen kuvataiteilija, joka välineestä riippumatta käsittelee teoksissaan ihmisyyden peruskysymyksiä. Oli sitten kyseessä performanssi, installaatio, animaatio tai maalaus, pääsemme kurkistamaan oman päämme sisälle ja miltei väistämättä päädymme rakentamaan teoksista psykologista tulkintaa. Tässä näyttelyssä Rossilta nähdään installaatio, mutta samalla hän näyttäytyy klassisena piirtäjänä. Rossin piirrokset ovat saaneet innoitusta muun muassa renessanssiveistoksista erilaisista myyteistä.
Kuvataiteilijan työnsä rinnalla Rossi toimii uudestaan avatun Helsingin yliopiston Piirustussalin opettajana sekä Kitkerät neitsyet -lauluyhtyeen lauluntekijänä ja solistina.

Vappu Rossi/ luonnos NASTOLAN SERAFI (työnimi)

Aleksiina Salmi (s. 1994)

Aleksiina Salmi on valmistunut Kaarisillasta kuvataiteilijaksi 2016 ja on ehtinyt jo osallistua moniin näyttelyihin. Hänen aiheensa kumpuavat todellisuudesta, mutta hän käsittelee niitä fantasian keinoin. Voimakkaat värit, rytmikäs pinnan käsittely sekä rohkea sommittelu toistuvat teoksissa. Salmi maalaa pääasiassa eläinaiheita, mutta yhdistelee niihin symbolisia elementtejä. Tummat pilvet, veri ja vahva vastavalo saattavat muokata teosten tunnelmaa siten, että ensikatsomalla havaittu hauskuus ja keveys jäävätkin näennäisiksi ja pinnan alta löytyy synkempiä sävyjä. Salmi kerää aiheita matkoilta ja tarinoista, mutta olennaista on oma mielikuvitus. Usein teosten taustalle syntyy myös tekstiä. Salmi on itse kertonut, että kuvataide antaa hänelle tilaa hengittää silloinkin, kun elämä on muuten kovin hankalaa ja että kuvien avulla hän pystyy käymään eri paikoissa silloinkin, kun liikkuminen on rajallista. Salmi valmistuu Nastolan avajaispäivänä Vertaisohjaaja-projektista kuvataiteen pienryhmäohjaajaksi.

Aleksiina Salmi /Feenix-lintu pimeydessä, 2015

Pasi Soukkala (s. 1963)

Pasi Soukkalan teokset ovat helposti tunnistettavia. Omaleimainen piirrosjälki täyttää pinnan laidasta laitaan ja sommittelu perustuu viivan tasaiseen rytmiin. Pienet väripinnat ovat kuin mosaiikkia muuttuen lähes ornamenttimaiseksi tasaiseksi kuosiksi. Soukkala on nimenmaan piirtäjä. Hän käyttää lyijykynää ja öljyväriliituja luoden yksityiskohtaisia maailmoja, joissa tutut eläinhahmot, kasvit ja symbolit muodostavat kauniin pinnan. Ensimmäiset tallella olevat piirrokset Soukkala on tehnyt 1970-luvulla. Hän muutti viisivuotiaana laitokseen, jossa asui useita satoja kehitysvammaisia. Hän asui siellä 22-vutiaaksi asti. Tuolta ajalta on tallessa iso laatikollinen pieniä paperirullia. Nyt Nastolassa nähdään nämä varhaiset piirrokset ensimmäistä kertaa julkisesti esillä.

Pasi Soukkala valittiin Kettunkin Vuoden 2016 taiteilijaksi ja palkittiin Assi ja Erkki Liikasen stipendillä.

Pasi Soukkala/ Rullapiirustus 70-luku (yksityiskohta)

Kirsimaria E.Törönen (s. 1969)

Kirsimaria E. Töröstä voi luonnehtia piirtäjäksi, joka on irrottautunut paperilta ja kuljettanut piirtämisen mukanaan eri materiaaleihin ja myös tilallisiin teoksiin. Hän käsittelee teoksissaan taidehistoriaa tulkiten sitä uudestaan uudenlaisista näkökulmista. Hän työstää piirroksistaan reliefejä eri materiaaleista ja skaalaa niitä moneen kokoon. Törösen symbolit ovat tunnistettavia. Hän rakentaa välillä kuva-arvoituksia mutta arvoitukset ovat pikemminkin tiedostamattoman symboliikkaa kuin aitoja kysymyksiä. Viiva, joka piirtää esiin ihmishahmon, on tavanomainen mutta silti tai juuri siksi kaiken kuvataiteen alku. Teoksissa on havaittavissa primitiivisen taiteen merkistöjä ja ornamentillista dekoraatiota, mutta myös graffitimaalarin merkkejä.

Kirsimaria Törönen /Mosaikki (osa teoksesta)

Ilona Valkonen (s. 1980)

Ilona Valkonen on käsitellyt teoksissaan tilaa ja tilan haltuunottoa jo vuosien ajan ja samalla hän on hyödyntänyt maalauspohjan mahdollisuuksia monipuolisesti. Hän on rakentanut maalauksistaan kokonaisuuksia, jotka ovat kolmiulotteisia. Hän on rei’ittänyt kankaita, ripustanut niitä köysillä, liittänyt niihin irrallisia osia sekä maalannut pohjien taustat siten että taustaväri heijastuu irti seinästä ripustetun teoksen ympärille. Hän on leikannut maalausten pohjan harkitusti rikki, siten, että kokonaisuus pysyy edelleen kasassa. Osa teoksista noudattaa perinteisen maalauksen muotoa, kiilakehyksiin pingotettua suorakaidetta. Osassa muoto on rikottu vielä voimakkaammin ja lopputulos muistuttaa enemmän pitsiä kuin sohvan päälle ripustettavaa taulua. Valkosen varsinainen sivellintyöskentely on pienieleistä. Hän käyttää värejä niukalti ja luottaa hienovireisiin sävyvaihteluihin.

Ilona Valkosen teoksia Nastolan näyttelyssä.

Meri Westlin (s. 1962)

Meri Westlin työskentelee sekä maalaamalla perinteisesti että tekemällä erilaisia tilallisia ja kokeilevia teoksia. Hän on tehnyt myös yhteisöllisesti teoksia, joissa materiaalina on ollut tekstiili. Maalauksissaan Westlin on nykyään herkullisen ekspressiivinen ja värikäs. Nastolaan hän kuitenkin työstää täysin uuden teoskokonaisuuden joka installoidaan tilallisesti. Mustavalkoinen paperille työstetty teossarja on saanut inspiraationsa vanhoista herbaarioista. Kasvisto-nimisessä teoksessa on arvotuksellinen tunnelma ja kadulle tehtyjen sapluunamaalausten estetiikkaa, mutta alkuperäisen inspiraation lähteen tunnistaa silti. Maalauksista koostuva installaatio on kuin seinille levitetty herbaario.

Meri Westlin / Kasvisto 2019