Taiteilijat A-H

Home / Taiteilijat A-H

Taiteilijat A-H ovat:
Emma Ainala, Maria Blåfield, Elina Brotherus, Pira Cousin, EGS, Sami Funke, Paavo Halonen, Kalle Hamm, Mikko Heino, Einari Hyvönen, Henrik Härkönen

Emma Ainala

Emma Ainala on valmistunut kuvataiteen maisteriksi vuonna 2013 Kuvataideakatemiasta. Hän on pitänyt yksityisnäyttelyitä Helsinki Contemporary -galleriassa. Ensimmäinen museonäyttely nähtiin Mikkelin taidemuseossa. Ainala tunnetaan omaleimaisista maalauksista, joissa hän yhdistää rokokoon tyyli-ihanteita ja pop-taiteen aiheita nykyhetken kuvatulvasta ammentavaan esteettiseen vyörytykseen. Nopeasti tunnettavuutta saavuttanut tekijä on herättänyt laajaa kiinnostusta taidepiireissä.

Hänen maalaustensa kuvasto on äkkiseltään söpöä, mutta hiukkaakin pidempi tarkastelu paljastaa kuvin kätketyn ahdistuksen ja hämmennyksen. Teosten ihmishahmot ovat nukkemaisia, eläimet kuin leluja ja värimaailma napattu ranskan pastilli -pussista. Ainalan maalausten äärellä tekee mieli kirjoittaa tarinaa, luoda kertomus henkilöhahmoille ja kuvitella niitä ympäröivä maailma kokonaisena. Teoksen maailmaan ei kuitenkaan haluaisi itse astua, katsojalle tarkastelijan asema on turvallinen.

Emma Ainala/ Melancholy Masquerade 2019

Maija Blåfield

Maija Blåfield on helsinkiläinen elokuvantekijä ja kuvataiteilija. Hänelle myönnettiin Mediataiteen valtionpalkinto vuonna 2014 ja hän on Ars Fennica-ehdokkaana vuonna 2017.

Blåfield luo metatarinoita. Hän tarjoaa teostensa kautta mielihyvää, joka muistuttaa tarinankerronnan synnyttämää nautintoa. Teokset ovat suoraa jatkumoa niille tarinoille, joita kerrottiin leirinuotiolla jo ennen kirjallisen kielen syntyä. Katsoja on kuuntelijan roolissa ja kantaa itse vastuun tulkinnasta joutuessaan seisomaan dokumentin ja fiktion raja-alueella.

Maija Blåfield/ Kulta-aika (elokuva 19 min)

 

 

 

 

 

Elina Brotherus

Vuonna 2000 silloisesta Taideteollisesta Korkeakoulusta valokuvataiteen koulutusohjelmasta valmistunut Elina Brotherus (s. 1972) aloitti näyttelyiden pitämisen jo ennen valmistumistaan. Valmistumisvuonna hän voitti Fotofinlandian sarjalla, jonka hän kuvasi Chalon-sur-Saônessa Ranskassa. Hän palasi varhaiseen sarjaansa ja samaan paikkaan uudestaan noin kymmenen vuotta myöhemmin kuvaten samoissa paikoissa uusia kuvia. Ensimmäisen sarjan kuva punanenäisestä taiteilijasta pääsi Charlotte Cottonin The Photograph As Contemporary Art -kirjan ensimmäisen painoksen kanteen. Tämä vaikutti varmasti Brotheruksen kansainväliseen tunnettavuuteen.
Elina Brotherus voitti arvostetun Carte blanche PMU 2017 -palkinnon Ranskassa syksyllä 2017. Palkintoon liittyvä Règle du jeu -näyttely oli esillä Pompidou-keskuksessa Pariisissa. Parhaillaan Elina Brotheruksen näyttely ” I am Still Alive” on esillä Berliinissä 27.4-22.6.2019 (Gallery Taik Persons)

Brotheruksen valokuvat ovat tunnistettavia. Hän käyttää itseään kuviensa mallina, kietoo käsitteellisyyden visuaalisuuteen tyylikkäästi eikä unohda, että melankoliaa kannattaa ryydittää lempeällä ironialla. Hän on kuvissaan käsitellyt muun muassa kieltä, maisemaa ja katseen kohteena olemista. Usein kuvat ovat hyvin kauniita, mutta välillä ne myös provosoivat.

Elina Brotherus /Hundertwasser-mit-Hund_Still-Life-with-Dog

Pira Cousin (s. 1962)

Pira Cousin on suomalais-ranskalainen kuvataiteilija, joka on 80-lluvulta alkaen työskennellyt monipuolisesti kuvataiteen eri osa-alueilla. Hän kuului Ö-ryhmään ja sen ”naisosastoon” Ajattariin. Viime vuonna hänen kuviaan nähtiin Suomen valokuvataiteen museossa sekä suomalaisen
valokuvan vuosikirjassa ja muutama vuosi sitten Mäntän kuvataideviikoilla. Kuvakirja kunnantalolla -näyttelyyn Cousin tuo arjen kauneutta. Hänen kuvasarjansa on sävykäs kokonaisuus, jossa ihminen on läsnä ja lähellä, mutta ei poseeraa. Kamera on paikalla kuin sattumalta.

Pira Cousin/ kuva sarjasta Arjen kauneutta

 

 

 

 

EGS

Kansainvälisesti tunnettu graffititaiteilija EGS teki Ateneumin taidemuseon ulkoseinälle keväällä 2017 banderollni Europe’s Greatest Shame #11, sama banderolli nähtiin viime kesänä Mäntän kuvataideviikoilla Pekilon julkisivulla.

EGSin teoksia nähtiin keväällä 2018 laajassa Taidehallin yksityisnäyttelyssä, jossa merkittävässä roolissa olivat erilaiset maailmankartat ja rajalinjat. EGSin tuotannossa näkyy vahva humanitaarinen eetos. Hän on tuonut muuttoliikkeet ja pakolaisuuden teemat vahvasti kartalle ja työskennellyt muun muassa Amnestyn kanssa.

EGS työskentelee anonyymisti ja häneltä tulee Nastolan kunnantalon ulkoseinään seinämaalaus.

EGS/ Fingerprint Atlas, Nastola 2019

Sami Funke (s. 1968)

Ensi katsomalta ajattelee helposti, että Sami Funke on valokuvaajana realistinen dokumentoija, jonka kuvissa ympäröivä todellisuus nousee pääosaan. Kun kuvien äärellä viipyy pidempään, alkaa niistä vähitellen löytää enemmän ja enemmän symbolistisia piirteitä. Ei ole kaukaa haettua katsoa niitä vasten romantiikan ajan maalaustaiteen kontekstia. Kuvasarjassa hylätyistä rakennuksista rakennukset ovat voimakkaasti yksilöitä ja rappiossaan kauniita. Niiden kautta realisoituu niin maaseudun kuin pienten taajamien rakennemuutos.

Kuvassa, jossa luonto on vallannut vanhan navettarakennuksen, jonka katto on romahtanut ja kasvillisuus peittää tien perille, konkretisoituvat mielikuvat kaiken katovaisuudesta, ihmisen toiminnan hetkellisyydestä ja luonnon vallasta. Sonniasema/ Sami Funke 2018

 

 

Paavo Halonen (s. 1974)

Paavo Halosen teoksia ja näyttelyitä voi tarkastella eräänlaisena kokonaistaideteoksena. Niissä kulttuurihistoria, ymmärrys luonnosta ja luonto itsessään kietoutuvat kokonaisuudeksi, jota voi tulkita sekä myyttien että perinteiden kautta. Halonen on kuvataiteilija, joka on työskennellyt myös Marimekolle kuosisuunnittelijana. Hänen teoksissaan on usein dekoratiivisia elementtejä, mutta materiaalit saattavat yllättää, joskus jopa säikäyttää.

Halonen työskentelee mielellään paikkasidonnaisesti, eivätkä hänen teoksensa koskaan vain ole esillä. Ne on aina installoitu kunnianhimoisesti osaksi ympäristöään, muita teoksia ja vallitsevaa tunnelmaa.

Kalle Hamm (s. 1969)

Kalle Hamm on työskennellyt lukuisien erilaisten teemojen parissa ja käyttänyt teoksissaan erilaisia medioita piirroksista veistosten kautta kokeelliseen elokuvaan ja erilaisiin yhteisöllisiin sekä käsitteellisiin hankkeisiin. Hän ei määrittele teostensa viestiä vaan jättää sen muhimaan. Hän ei rakenna käsitteitä vaan kyseenalaistaa olemassa olevia.

Teokset käsittelevät identiteettiä, etsivät uutta todellisuutta ja mittaavat ihmisten kykyä empatiaan. Usein ne vetävät kokijan syvälle huolellisesti rakennettuun maailmaan, joka ei kuitenkaan ole täydellinen vaan sisältää harkittuja kerronnallisia aukkoja. Kokonaisuus on täydennettävissä, mutta lopulta on vaikea tietää, onko käsitys siitä samanlainen kuin tekijällä tai muilla kokijoilla. Hammilta on tänä vuonna ilmestynyt sarjakuva-albumi, jonka originaaleja näemme näyttelyssä.

Kalle Hamm / piirustuksia sarjasta Rikas, rakas, köyhä haram, 2018–19

Mikko Heino (s. 1985)

Mikko Heino maalaa graffiteja ja toimii muutenkin ulkopuolella perinteisestä kuvataidemaailmasta. Hän on tehnyt joitain yhteisteoksia Mikko Paakkosen kanssa, mutta muutoin hänen teoksiaan on nähty harvoin.

Näyttelyssä on esillä sarja paperille maalattuja teoksia sekä pahvikollaasikokonaisuus. Maalauksissa toistuu graffitimainen jälki ja ironiset viittaukset sekä kulttuurihistoriaan että politiikkaan. Myös mainokset ja kaupallinen tilankäyttö saavat kritiikkiä osakseen.

Mikko Heino/ Rock the Block Real Hiphop 2019

Einari Hyvönen (s. 1989)

Einari Hyvönen on tänä vuonna Kankaanpään taidekoulusta valmistuva kuvataiteilija, joka on jo osallistunut lukuisiin yhteisnäyttelyihin eri puolilla Suomea esimerkiksi Mäntän kuvataideviikoille ja Finlayson Art Area -näyttelyyn.
Hänen teoksensa ovat moniulotteisia maalauksia, joissa on vahva tulevaisuuteen katsova ote, mutta joiden estetiikassa on myös internet- ja tietokonepeliretroilua. Epätavallinen kuvamaailma on kiinnostavalla tavalla rikkonainen ja irrallinen. Teosten aiheena on mm. identiteetin suhde virtuaalitodellisuuteen. Hyvönen on teknisesti taitava ja huolellinen, hänen maalausjälkensä on konstailematonta ja yksinkertaista. Teosten sisällöllinen moniulotteisuus ja eri suuntiin kurkottelu saa teokset tuntumaan esteettisesti runsailta. Niistä löytyy joka katsomiskerralla uusi näkökulma tai vähintäänkin uusi kysymys, johon ei ole vastausta valmiina.

Einari Hyvönen/  The Good, the Bad, the Goodbye and Hi! (2019)
kuvansiirto, öljy-, akryyli- ja spraymaali kankaalle

Henrik Härkönen (s. 1990)

Henrik Härkönen työskentelee tilallisten kysymysten parissa ja on kiinnostunut siitä, miten pelkistetyillä geometrisilla muodoilla pystyy muuttamaan tilakokemusta. Hän työstää teoksensa suoraan tilaan. Hän purkaa, rakentaa ja maalaa käyttäen isoa mittakaavaa ja luo välillä myös optisia illuusioita antaen teoksensa vaikuttaa katsojaan siten, että näyttelytilan suoraviivaisuus vääristyy.
Härkosen teoksissa on viitteitä amerikkalaiseen minimalismiin ja niitä on usein helpoin tulkita abstraktin taiteen kontekstissa. Härkönen on tehnyt isoja teoskokonaisuuksia erityisesti purkutalokohteisiin, joissa teoksia on voinut työstää rakennuksen rakenteisiin saakka.

Henrik Härkönen/ Ghosts (Embedded Circle Reliefes III) 2019